Vietämme äidin kanssa aina välillä varsin ansiokkaita ja kehittäviä yösessioita. Tänä yönä päätimme että koska koira selvästi kärsi kamalasta tötterööpäänä olemisesta, ompelemme sille koiran paidan väärinpäin kiinni kaulapantaan. Tuolla se nyt painaa kuin mielipuoli, kohti tavoitettaan: saada upea viritelmämme irti. Muuta siinäpä yrittää, turhaan BUAHAHHAHAH.

joskus ne sanoo et katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tämän yön toinen päämäärämme oli yön mustan, jättiläishämähäkin metsästys. Se tuli... näin sen... ja sit se hävis äkkiä piiloon listan alle... mission not accomplished. Nyt vietän yöni varmasti nähden painajaisia että kyseinen jättihämppis (ehkä noin sentin-puoltoista) tulee ja syö mut unissani. Not cool!
Illan huipensi isän mahdollinen allergia kohtaus jossa hän aivasteli viisi minuuttia putkeen.
Kaikesta tästä huolimatta, viereisessä huoneessa, veli nukkuu paremmin kuin koskaan.

Joskus kadehdin ihmisten unenlahjoja... isäkin kun taisi nukkua koko allergia-aivastelunsa läpi. Joillakin sitä taitoa on.

Lisäksi mua on juuri tänä yönä ruvennut häiritsemään eräs valo... se on luultavasti katuvalo... mut se tule näkyviin vain silloin tällöin.. oksien välistä... kirkkaana.... ärsyttävänä... jokseenkin jopa pelottavana. Tästä syystä pidän valoisasta ajasta!

Matkasi junalla aamulla Helsinkiin ja keskusteli kanssa matkustajani kanssa koko matkan. Sosiaalisuus on mahtava juttu! Ja aikaki kului siivil!
Aloitin seikkailuni etsimällä käsiini city-käytävän, joka paljastuikin seuratessani pukumiestä, ja rikkaan näköistä pariskuntaa... outo valinta paikalle jossa kuhisee nuoria ja pizza hut on suurin ruokaketju. Noh, kävin Lushissa ja sain aivan valtavan ihanan kookos saippuapala-näytteen äidille ostetun lahjan kyytiäisiksi mmm... mun ostokset tuoksu koko päivän kookokselle <3

Kuva on www.lush.fi sivuilta <3

Päädyin mäkkiin syömään, kun tajusin etten pysty lämmittämään Stockman herkun ruokia missään ;__; olin surullinen. Mutta sain ainakin mäkistä ilmatteen kahvin... kantsii hankkii mäkin perhekortti (krosjbdfbhdbvääristetyiltiedoilbnfdbfugdeugf).
"Nautittuani" lounaani lähdin uhkarohkealle etsintäreissulle etsimään Yliopistonkatu 3'sta. Tajusin Helsingin yliopisto olevan aivan täysin keskustassa ja kiersin turhaan kilometrin lenkin...joten miulla oli kokeen alkuun viel reilu tunti... jes, hyvä minä ja mun paikan tuntemukseni. Lueskelin siellä sitten tunnin toista pääsykoekirjaa XD
Kokeen jälkeen metsästin uskontotieteiden toista pääsykoekirjaa ja akateemista... Päädyin suomalaiseen jossa ilmoitettiin että ainoa suomalaisen kirjakaupan kappale löytyy jostain hornan tuutista jonne en osaa edes mennä... se siitä sitten. Tampereelta mallia ottaen päättelin huikealla älykkyydelläni ettei akateeminen kuitenkaan voi olla kovin kaukana stockmannista ja kierrettyäni koko stokkan rakennuksen löysinkin sen! Ja hurraa sain jopa kirjani!
Seikkailuni jälkeen päätin viisaimmaksi suunnistaa suoraan rauttikselle ja Tampereen suuntaan. Junassa tajusin ettei siellä lukemisesta vain tule mitään koska se huono-olo iskee aivan varmasti... joten luovutin ja sen sijaan tanssin koko iloisen vr-vaunun iloksi paraparaa. Noh jossei muuta nii mul oli ainakin kivaa.
En olis kuvitellut että Tampereella tuulis enemmä ku Helsingissä... mutta niin siinä kävi, melkein jopa köpelösti. Mun japanilaistaustainen sateenvarjoni kuitenkin kamppaili voittoon tuulesta ja sateesta! Ja selvisin kotio. Jes, hyvä minä ja vaaleanpunainen sateenvarjoni!
Kotona mua odotti niin säälittävä pieni nyytti et ihan itketti... se oli viel ihan lääkeis ja noukahteli... pallit oli poikaparalta viety päivällä. Nyt se on jo ihan yhtä villi ku aikasemmin.. tikeistä välittämättä toimittaa akropaattisia tempauksia ja nyt sitä pitää kytätä ettei se nauti miehellisestä intohimosta ja nuole haavojaan.
Ja näin me vietämme yön. Minä koneella ja Rafael pää tötterössä. Aivan tavallisia tallaajia olemme, yön mustia ritateira... pikipäitä molemmat. Aamen


Siinä hän on... meidän oma toipilas, peiteltynä sänkyyn <3

Aloitan blogini nasevalla Tampere-murteisella tervehtydellä


MORO!

En kerro tässä vaiheessa itsestäni sen enempää, salaisuudet paljastuvat ajanmittaa varmasti muutenkin.

Selene